Sushilounas ja Kaivarin Kanuuna

Kävin tiistaina Anun kanssa lounaalla. Paikaksi valikoitui Tokyo 55:n 15 euron hintainen sushibuffa. Olen halunnut kokeilla sitä jo jonkin tovin, mutten yleensä ikinä ole lounasaikaan keskustan lähettyvillä. Nyt kun olen enemmän tai vähemmän lomalla, hetki oli täydellinen sushin mutusteluun.

Omnomnom!

Anulla oli maailman hienoimmat kuoret puhelimessa. Myy!

Buffa oli melkoisen jees ja ähky oli lähellä, mutta siltä onneksi vältyttiin. Lounaan jälkeen suuntasimme kahville Cafe & Roasteryyn Aleksille. Haluaisin opetella joskus tekemään tuollaisen lehtikuvion, aina on yhtä siistiä katsella kun barista sellaisen kahviini taiteilee.

Halusin reissullamme käväistä myös Kaivarin Kanuunassa itsepalvelukirppiksellä. Teinkin Kanuunasta pari löytöä, ostin nimittäin silkkipaidan ja tunikamekon. Tunikamekon hintaklappusessa oli vaatteen suunnittelijan nimi mainittu, ikään kuin minun olisi pitänyt se tunnistaa. Googlasin suunnittelijan nimen (Marjan Pejoski) kotona ja kappas, hän on suunnitellut mm. Björkin vuoden 2001 Oscar-gaalassa käyttämän joutsenmekon. Kaikkea sitä. En nyt jaksanut ottaa posekuvia itsestäni uudet vaatelöydöt päällä, joten kuvat eivät todellakaan anna niistä hyvää (tai minkäänlaista) kuvaa.

Björk ja kohttu joutsenmekko, jos joku ei muistanut mistä koltusta oli kyse.

Kirppareilta löytää usein silkkipaitoja todella edullisesti. Ostamani paita maksoi 6,5 euroa. Siinä on vähän tyhmän pituiset hihat, mutta parilla pistolla niitäkin voi lyhentää. Kirppareilta kannattaa muuten metsästää myös nahkalaukkuja. Niistäkään ei usein tarvitse montaa euroa pulittaa ja ne kestävät aikaa ja jopa paranevat vanhetessaan.

Kotiin lähtiessäni huomasin, että rautatieaseman junalaitureiden eteen oli noussut upeita viherasetelmia. Minulla oli kiire junaan, joten en kerennyt jäädä selvittämään mistä oli kyse ja kuinka kauan asetelmat asemalla viihtyvät. Toivottavasti kauan, koska ne toivat mukavasti eloa muuten niin ankeaan maisemaan. Tietty asemalla viikonloppuisin hengailevat teinarit käyvät paskomassa nämäkin kauniit asiat, ennen kuin niistä kerkeää kukaan kunnolla nauttimaan. Kamerastakin loppui akku, joten sain astelmista vain yhden huonon kuvan.

PS. Janoisena ostin jostain luomukaupasta randomisti Grannas Äppel- omenamehun. Se oli ehkä parasta omenamehua jota olen koskaan juonut! Ehkä siksi, että se oli oikeasti tehty omenoista, eikä siihen oltu lisätty mitään roskaa. Suosittelen.