Sushilounas ja Kaivarin Kanuuna

Kävin tiistaina Anun kanssa lounaalla. Paikaksi valikoitui Tokyo 55:n 15 euron hintainen sushibuffa. Olen halunnut kokeilla sitä jo jonkin tovin, mutten yleensä ikinä ole lounasaikaan keskustan lähettyvillä. Nyt kun olen enemmän tai vähemmän lomalla, hetki oli täydellinen sushin mutusteluun.

Omnomnom!

Anulla oli maailman hienoimmat kuoret puhelimessa. Myy!

Buffa oli melkoisen jees ja ähky oli lähellä, mutta siltä onneksi vältyttiin. Lounaan jälkeen suuntasimme kahville Cafe & Roasteryyn Aleksille. Haluaisin opetella joskus tekemään tuollaisen lehtikuvion, aina on yhtä siistiä katsella kun barista sellaisen kahviini taiteilee.

Halusin reissullamme käväistä myös Kaivarin Kanuunassa itsepalvelukirppiksellä. Teinkin Kanuunasta pari löytöä, ostin nimittäin silkkipaidan ja tunikamekon. Tunikamekon hintaklappusessa oli vaatteen suunnittelijan nimi mainittu, ikään kuin minun olisi pitänyt se tunnistaa. Googlasin suunnittelijan nimen (Marjan Pejoski) kotona ja kappas, hän on suunnitellut mm. Björkin vuoden 2001 Oscar-gaalassa käyttämän joutsenmekon. Kaikkea sitä. En nyt jaksanut ottaa posekuvia itsestäni uudet vaatelöydöt päällä, joten kuvat eivät todellakaan anna niistä hyvää (tai minkäänlaista) kuvaa.

Björk ja kohttu joutsenmekko, jos joku ei muistanut mistä koltusta oli kyse.

Kirppareilta löytää usein silkkipaitoja todella edullisesti. Ostamani paita maksoi 6,5 euroa. Siinä on vähän tyhmän pituiset hihat, mutta parilla pistolla niitäkin voi lyhentää. Kirppareilta kannattaa muuten metsästää myös nahkalaukkuja. Niistäkään ei usein tarvitse montaa euroa pulittaa ja ne kestävät aikaa ja jopa paranevat vanhetessaan.

Kotiin lähtiessäni huomasin, että rautatieaseman junalaitureiden eteen oli noussut upeita viherasetelmia. Minulla oli kiire junaan, joten en kerennyt jäädä selvittämään mistä oli kyse ja kuinka kauan asetelmat asemalla viihtyvät. Toivottavasti kauan, koska ne toivat mukavasti eloa muuten niin ankeaan maisemaan. Tietty asemalla viikonloppuisin hengailevat teinarit käyvät paskomassa nämäkin kauniit asiat, ennen kuin niistä kerkeää kukaan kunnolla nauttimaan. Kamerastakin loppui akku, joten sain astelmista vain yhden huonon kuvan.

PS. Janoisena ostin jostain luomukaupasta randomisti Grannas Äppel- omenamehun. Se oli ehkä parasta omenamehua jota olen koskaan juonut! Ehkä siksi, että se oli oikeasti tehty omenoista, eikä siihen oltu lisätty mitään roskaa. Suosittelen.

Päiväretki Tallinnaan (Part one?)

Karkasin ystävän kanssa eilen Tallinnaan päiväksi. Matka Viikkarilla määränpäähän maksoi vaivaiset 12 euroa per naama. Ei paha! Päivän teema tuntui olevan syöminen: maissa käytiin syömässä Afrikkalaista herkkua kivassa ravintelissa ja takaisin päin mentäessä olimme varanneet buffan laivalla. Taattu ähky.

Kävimme maissa tosiaan ystävälleni jo entuudestaan tutussa raflassa syömässä. Paikan nettisivuille pääsee tästä linkistä. Ravintola on vanhassa kaupungissa ja helppo löytää. Hinnat eivät päätä huimanneet ja safka oli hyvää (tosin toisessa annoksessa oli käytetty mitä ilmeisimmin pakastelohkoperunoita): pääruokamme maksoivat noin kuusi ja kahdeksan euroa, ja pullo ihan ok valkkaria irtosi 13,5 eurolla. Jälkiruoaksi maistui herkulliset drinkit. Suosittelen paikkaa etnisen ruoan ystäville.

Ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, että ruoan jälkeen siirryimme drinkkien kanssa terassin puolelle. Ennen kuin huomasimmekaan, kello oli jo viisi ja piti lähteä löntystelemään takaisin satamaan päin. Tässä vaiheessa taisimme hiukan katua etukäteen maksamaamme buffetia, mutta kyllä se ruoka taas laivassa maistui ;).

Reissu oli kaikin puolin onnistunut pieni get away arjen keskeltä (kohdallani voi nyt kysyä, minkä arjen?) muihin maisemiin. Seura oli loistavaa, ilma kuin morsian, ruoka hyvää, laiva mukava ja siisti ja meri tyyni. Mietimme jopa, että jos toiset halvat matkat parin viikon sisällä löydämme, lähdemme pikavisiitille uudestaan. Ensi kerralla voisimme keskittyä enemmän kaupungin ihailuun ja kauppohin tutustumiseen. Tallinnassa on muutama liike, joita ei Suomesta vielä löydy, ja joihin haluaisin päästä käymään. Näitä liikkeitä ovat mm. Pull and Bear, Stradivarius, Bershka ja New Yorker.

Alla vähän kuvia ekskursioltamme.

Matemaattisesti täydellistä

Kaikki lenkkeilyä/juoksemista harrastavat, tsekatkaa tämä teksti. Matemaattisesti täydellisin tempo juosta on kuulemma 170-190 Bpm, eli 170-190 askelta minuutissa. Mielenkiintoista! Sivulta löytyy myös valmiit soittolistat näillä tempoilla, joten kokeileminen käytännössä ei voisi olla helpompaa! Ne, joilla siis on Spotifysovellus puhelimessa, eikun kokeilemaan. Itse meinaan ainakin. :)

Ostin viime viikolla uudet juoksukengät ja -trikoot. Juokseminen on muuten ihan sairaan tehokasta ja vähällä vaivalla pääsee jo näkyviin tuloksiin niin kunnon, kuin fyysisen olemuksenkin puolesta! Vielä kun saisi tämän yhtäkkisesti alkaneen polvisäryn eliminoitua. Tekstin mukaan edellä mainitussa tahdissa juokseminen ennalta ehkäisee vammojen syntymistä, joten senkin puolesta on syytä testata. Melkoisen nopealta tempo kuitenkin vaikutti, eli pikkupikkuaskelilla taidetaan mennä..

Viikonlopun juttuja

Perjantaina Meri & Rosvot heittivät kevään kolmannen ja viimeisen keikkansa Nyyrikissä. Seuraavaksi soitetaan kesäkuun lopussa Keski-Suomessa.

Kevään ensimmäinen keikka Nyyrikissä oli kaikille avoin ja silloin sali oli loppuunmyyty. Fiilis oli superjännittynyt ainakin meikäläisen kohdalla, ja siitä kertoo ehkä sekin, että näin keikasta painajaisia jo pari viikkoa ennen H-hetkeä. Oli kuitenkin mielettömän hieno fiilis soittaa koko illan setti, ja vielä BÄNDIN kanssa! Seuraava keikka oli yksityistilaisuus ja yleisössä istui pelkkiä naisia, yhtä miestä lukuunottamatta. Fiilis oli hyvin erilainen, mutta keikka oli hyvä ja palaute myös positiivista. Perjantaina yleisössä oli hauskan kostea fiilis ja intoutuivatpa he jossain vaiheessa jopa tanssimaan! Oli hauska huomata, kuinka bändinä olemme harjoituksen myötä rentoutuneet lavalla ja kommunikaatio on luontevampaa. Itsekin koen lavalla olemisen jo paljon helpompana ja nautin siitä entistä enemmän. Sain eilen hämmentävimmän palautteen ikinä: eräs keski-ikäinen nainen yleisöstä tuli luoksen esityksen jälkeen ja sanoi "sinussa on niin paljon sydäntä". Samalla hän otti kaulastaan sydänkorun ja asetti sen kaulaani. En voinut olla muuta kuin hämmentynyt ja kiittää naista. Melkoista? Hassua? Hämmentävää? Kaikkea edellä mainittua. :D

Kuvat ovat kevään esnimäiseltä keikalta. Kuvat: Hanna Kinnunen.

Lauantaina käväisimme Kierrätystehdas- tapahtumassa ja mukaan ei tarttunut tällä kertaa mitään! Mitä?! Esillä oli jälleen kerran kauniita esineitä, koruja ja sisustustuotteita, mutta mikään ei nyt erityisesti herättänyt minussa WOW- fiilistä. Harkitsimme kivoja koristetyynynpäällisiä, mutta osa kuosivaihtoehdoista oli myyty loppuun emmekä jaksaneet jäädä odottelemaan uusien saapumista. Ehkä koristetyynystämme asuntomme sitten, kun uusi sellainen löytyy ja on uusi sohva, mitä koristaa.

Kaapelitehtaalla kiertelyn jälkeen harkitsimme johonkin ravintolaan menemistä, mutta sitten huomasimme Kampissa ranskalaisen maalaistorin ja ajatus juustoillallisesta hiipi mieliimme. Päädyimme ostamaan muutamaa eri juustoa ja vähän makeaa jälkkäriksi. Käytiinpä myös hakemassa kyytipojaksi pullo punaviiniä. Naminami! Pitkästä aikaa juustoja!

Asuinspiraatio

I couldn´t pull this off, mutta ehkä joku muu voisi. Ehkä jos hameeseen yhdistäisi jonkun muun paidan/topin? Napapaita on pelottava ajatus. Tosin kuvan tytölläkin vatsa vilahtaa vain hyvin maltillisesti. Vaatii silti vielä aika paljon lenkkeilyä, että allekirjoittanut kehtaa kesällä vilautella! Kiva silti.

Kierrätystehdas 2012

Hei, kaikki Kaapelitehtaalle ensi viikonloppuna Kierrätystehdas- tapahtumaan! Itse olen käynyt kyseisessä tapahtumassa parina viime vuonna ja aina on jotain tarttunut mukaan. Jotenkin taas tuntuu siltä, että olisi aika päivittää korukokoelmaa kenties korva- ja/tai kaulakoruilla. Linkin kautta pääset tsekkamaan kaikki näytteilleasettajat.

http://www.kierratystehdas.fi/kauppatori/

Ehkäpä nähdään Kaapelilla ensi viikonloppuna!

Tanssimekko

Sanoin laittavani mahdollisesti kuvan siitä mekosta, jonka päädyn vapputansseihin valitsemaan. No, tuossahan tuo nyt sitten olisi. Jep, kuva on niin kotikutoinen kuin vain voi olla, mutta en todellakaan pyytänyt poikaystävääni tai kavereitani ottamaan minusta posekuvaa blogia varten. Heh. Tarpeeksi kivulias oli jo se taistelu jonka kävin itseni kanssa siitä, laitanko kuvan tänne vai enkö. Anyways, mallattuani kahta vaihtoehtomekkoani tarpeeksi, päädyin tähän pinkkipilkulliseen kolttuun. Sain tekosyyn laittaa pinkkiä punaa huuliin ja hattukin puki tätä kokonaisuutta paremmin.

Vappu oli mukava, mutta foliopallo jäi tänäkin vuonna saamatta. Pikku Myy, I´ll get you next year!