Niin, mitäpä tosiaan. En ehkä niinkään odottanut, vaan en uskaltanut. Alkaa ylläpitämään blogia nimittäin. Kreikassa asustaessani blogin pitämiselle oli niin sanotusti järkisyy: oli yksinkertaisesti helpompi kirjoittaa ajatuksista ja kokemuksista yhteen foorumiin, kuin kirjoitella jokaiselle erikseen sähköpostia. Ehkä myös halusin jakaa kokemuksiani vähän laajemmalle yleisölle, kuin pelkästään perhepiirille. Ehkä haluan tehdä niin myös nyt.
Olen harkinnut blogin aloittamista aiemminkin, mutta silloin kun kerroin tästä ajatuksesta muille, sain siitä melko paljon kritiikkiä. Kenelle kirjoittaisit? Mistä kirjoittaisit? Meinaatko jakaa asioita yksityiselämästäsi kaikelle kansalle? Hyviä pointteja. Silloin ajatus sitten jäikin ajatuksen tasolle, vaikka kannustustakin sain. Joku voisi tähän taas sanoa, että miksi sinua kiinnostaa, mitä muut tästä ajattelevat? Kyllä se minua kiinnostaa. Ehkä olen nössö. Eilen kuitenkin istuessani iltaa ystäväni luona (nauttien ah, niin erinomaista illallista, jonka tämä ihananinen ystäväni meille valmisti), kertoi hän pitävänsä blogia jonne ilman sen kummempaa kynnystä postailee silloin tällöin ajatuksiaan lähinnä ruoasta, mutta myös muista asioista. Tästä innostuneena päätin lakata hannaamasta ja perustaa matalalla kynnyksellä oman blogini. Tälläkin kertaa sain asian tiimoilta kritiikkiä, mutta sellaista se elämä vain on.
Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa tätä erityisesti kenellekään tietylle kohderyhmälle, mutta lähinnä ehkä kirjoitan ystävilleni. Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa erityisesti mistään tietystä asiasta, vaan meinaan kirjata tänne mietteitäni milloin mistäkin minua kiinnostavasta asiasta tai ilmiöstä. En meinaa todellakaan repiä täällä sydäntäni auki, vuodattaa yksityisiä asioitani, ottaa kantaa politiikkaan tms. Tällä hetkellä ajatus on, että tämä olisi mukava paikka minulle ja lukijalle. Saattaapa jokin asia joskus myös ärsyttää (lähinnä tällä hetkellä kotimaiset laulukilpailut, joita silti katson), mutta pyrin olemaan julistamatta täällä ah, niin absoluuttisia mielipiteitäni. Ehkä se on tylsää, mutta so what, ei ole pakko lukea. Nyt, kun tätä ensimmäistä postausta tänne kirjoitan, kolkuttelee takaraivossani jo ajatus siitä, että joudun kuitenkin jossain vaiheessa syömään sanani. Katsotaan siis mihin tämä tie vie. Ei ressiä!
Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa tätä erityisesti kenellekään tietylle kohderyhmälle, mutta lähinnä ehkä kirjoitan ystävilleni. Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa erityisesti mistään tietystä asiasta, vaan meinaan kirjata tänne mietteitäni milloin mistäkin minua kiinnostavasta asiasta tai ilmiöstä. En meinaa todellakaan repiä täällä sydäntäni auki, vuodattaa yksityisiä asioitani, ottaa kantaa politiikkaan tms. Tällä hetkellä ajatus on, että tämä olisi mukava paikka minulle ja lukijalle. Saattaapa jokin asia joskus myös ärsyttää (lähinnä tällä hetkellä kotimaiset laulukilpailut, joita silti katson), mutta pyrin olemaan julistamatta täällä ah, niin absoluuttisia mielipiteitäni. Ehkä se on tylsää, mutta so what, ei ole pakko lukea. Nyt, kun tätä ensimmäistä postausta tänne kirjoitan, kolkuttelee takaraivossani jo ajatus siitä, että joudun kuitenkin jossain vaiheessa syömään sanani. Katsotaan siis mihin tämä tie vie. Ei ressiä!
Siispä tervetuloa mukaan. Kiva jos kiinnostaa, kökömpi homma jos ei. Elämä on.
-Merkkari
Muuten, ken blogin nimeä ihmettelee, se on Audrey Hepburnin lempielokuvani (Suom. Rakastunut Pariisissa) nimi. Ehkä minulla on myös hassu naama.
Tervetuloa Blogosfääriin Merkkari! :)
VastaaPoista