Mitä teet vappuna?

Itse suuntaan Korjaamolle We Love Helsingin vapputansseihin. Lainasin seuraavan kuvauksen tapahtuman Facebook- sivuilta:

"Romanttisessa vaunusalissa tanssitaan perinteiseen tyyliin vanhojen puuraitiovaunujen keskellä. We Love Helsingin DJt soittavat tuttuun tapaan kotimaista kultakauden iskelmää 30-70-luvuilta ja innostavat sielukkailla kappalevalinnoilla ja välispiikeillä. Luvassa on ilmavia valsseja, kohtalokasta tangoa, svengaavaa jazzia ja foksia, villiä twistiä ja riehakasta rock'n'rollia.

Kulmasalin valtaa Kreba-Disco, jossa We Love Helsingin DJt villitsevät kotimaisilla kuumilla pop- ja rock-klassikoilla, käännöshiteillä, huumaavalla suomi-discolla, nostalgisimmilla nuoruushiteillä ja muilla Vapun henkeen sopivilla yllätyksillä 60-90-luvuilta."

Olen kerran aikaisemmin käynyt We Love Helsingin tansseissa, pari vuotta sitten juhannuksena, ja tykkäsin kovasti. Odotan iltaa siis innolla!

Ennen tansseja nautitaan kuitenkin herkkuja ja kuohuviiniä hyvässä seurassa! Kaveri on luvannut leipoa munkkeja (nam!) ja tehdä simaa (yök!). Meidän osaksemme jää valmistaa perunasalaatti ja jotain muuta pientä. Muuksi pieneksi kelvannee valkosipuli- ja barbequemaustetut ruissipsit tuorejuustotäytteellä, namnam!

Vielä kun osaisin päättää minkä mekon päälleni laittaisin, pinkkejä pilkkuja vaiko inkkarikuosia kellohelmalla...? Hattu päässä mennään, sehän on selvää. ;)

Laitan mekosta mahdollisesti kuvan myöhemmin, kunhan päätän kumpi kolttu vapun viettoon pääsee.

Ihanaa vappua kaikille!

Fashion against AIDS

H&M on taas lanseerannut uuden Fashion against AIDS- kampanjan. Käväsin verkkokaupassa katsomassa malliston ja poimin sieltä tänne muutamia suosikkejani. Hameessa on aika pirteä ja trendikäs kuosi, eikä se ole hinnalla pilattu (9,95€). Valkoinen punottu hapsuliivi on oma suosikkini. Kampanjan vaatteet löytää Helsingissä Aleksin ja Forumin liikkeistä. 25% myyntihinnasta lahjoitetaan HIV:n/AIDS:n vastaiseen työhön. Kyllä näissä kledjuissa kelpaisi kesän festareilla hillua!

PS. Tämä ei ole mikään H&M- mainosblogi, satun vaan pitämään lafkan vaatteista ja niiden hinnat sopivat kukkarolleni :).

Väriterapiaa

Ne jotka minut tuntevat, tietävät että vaatekaappini sisältö koostuu melkolailla mustista ja muista tummasävyisistä vaatteista. Nyt on maailmankirjat sekaisin, sillä viimeaikaiset hankintani ovat olleet kaikkea muuta kuin mustaa. Huppari on erään K:n alelöytö H&M:stä, ja se päätyi vaihtokauppana kaappiini (K ei kokenut sen sopivan itselleen). Kengät ovat samaisesta lafkasta. Punaoranssi läpikuultava paita löytyi kympillä Kappahlista. Kaikkien näiden hankintojen yhteishinta oli 30 euroa. Not bad.

Hattu hakusessa

H&M:stä viime syksyllä ostamani villakangashattu (näkyy tuossa blogin nimen alla olevassa kuvassa) on palvellut minua ostohetkestä asti ahkerasti ja siitä on tullut jopa hyvin oleellinen osa tyyliäni. Ilmojen lämmetessä ansaitsee hattu kuitenkin pienen kesäloman ja nyt olisi lakille hakusessa lomatuuraaja. Kasasin alle joitain ihan kivoja vaihtoehtoja. Noita perus "äijähattuja" minulta hyllystä löytyykin jo jokunen, joten olisi kiva kokeilla jotain uutta. Väritykseltään hattu saisi olla, mitäs muutakaan kuin tumma, mielellään musta.

Kuvan tytöllä on tyylissä kaikki kohdillaan: hieman miehekäs hattu ja hiukset kerätty rennosti toiselle puolelle. Tuo turbaanityylinen viritys houkuttelisi, mutta oikealla alalaidassa taitaa olla tämän kisan voittaja. Tuo melko täydellinen kesäversio omasta villakangashatustani pitäisi löytyä Asokselta. Metskaamaan!

Kevät!

Kevät on vihdoin oikeasti täällä! Jalkakäytävät on putsattu hiekoista, lunta on enää hitusen siellä mihin sitä talvella oli kasattu eniten, aamulla tarkenee fillaroida ilman hanskoja, kaulaliina alkaa tuntumaan tukalalta, villakangashatun tilalle pitää kehittää kohta jo keväisempi versio ja mikä parasta: aurinko paistaa ja lämmittää! Vielä kun ne hiirenkorvat saataisiin puihin. Se, että minä haikailen värikkäiden vatteiden perään on kuitenkin kevään merkki jos mikä!

Opinnäytetyötäkin koskevat velvollisuudet on kansitusta vaille hoidettu ja valmistuminen on jo niiiiin lähellä. Elämä on tänään kieltämättä aika ihanaa.

Vähän musiikkia tähän päivään.

Meri & Rosvot

Pakko kai tätä on tännekin mainostaa. Tulevalla viikolla työstetään uusia biisejä.

http://soundcloud.com/a-fox-2/sets/meri-rosvot/

Kuva: Hanna Kinnunen.

Mitä vielä odotat?

Niin, mitäpä tosiaan. En ehkä niinkään odottanut, vaan en uskaltanut. Alkaa ylläpitämään blogia nimittäin. Kreikassa asustaessani blogin pitämiselle oli niin sanotusti järkisyy: oli yksinkertaisesti helpompi kirjoittaa ajatuksista ja kokemuksista yhteen foorumiin, kuin kirjoitella jokaiselle erikseen sähköpostia. Ehkä myös halusin jakaa kokemuksiani vähän laajemmalle yleisölle, kuin pelkästään perhepiirille. Ehkä haluan tehdä niin myös nyt.

Olen harkinnut blogin aloittamista aiemminkin, mutta silloin kun kerroin tästä ajatuksesta muille, sain siitä melko paljon kritiikkiä. Kenelle kirjoittaisit? Mistä kirjoittaisit? Meinaatko jakaa asioita yksityiselämästäsi kaikelle kansalle? Hyviä pointteja. Silloin ajatus sitten jäikin ajatuksen tasolle, vaikka kannustustakin sain. Joku voisi tähän taas sanoa, että miksi sinua kiinnostaa, mitä muut tästä ajattelevat?  Kyllä se minua kiinnostaa. Ehkä olen nössö. Eilen kuitenkin istuessani iltaa ystäväni luona (nauttien ah, niin erinomaista illallista, jonka tämä ihananinen ystäväni meille valmisti), kertoi hän pitävänsä blogia jonne ilman sen kummempaa kynnystä postailee silloin tällöin ajatuksiaan lähinnä ruoasta, mutta myös muista asioista. Tästä innostuneena päätin lakata hannaamasta ja perustaa matalalla kynnyksellä oman blogini. Tälläkin kertaa sain asian tiimoilta kritiikkiä, mutta sellaista se elämä vain on.

Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa tätä erityisesti kenellekään tietylle kohderyhmälle, mutta lähinnä ehkä kirjoitan ystävilleni. Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa erityisesti mistään tietystä asiasta, vaan meinaan kirjata tänne mietteitäni milloin mistäkin minua kiinnostavasta asiasta tai ilmiöstä. En meinaa todellakaan repiä täällä sydäntäni auki, vuodattaa yksityisiä asioitani, ottaa kantaa politiikkaan tms. Tällä hetkellä ajatus on, että tämä olisi mukava paikka minulle ja lukijalle. Saattaapa jokin asia joskus myös ärsyttää (lähinnä tällä hetkellä kotimaiset laulukilpailut, joita silti katson), mutta pyrin olemaan julistamatta täällä ah, niin absoluuttisia mielipiteitäni. Ehkä se on tylsää, mutta so what, ei ole pakko lukea. Nyt, kun tätä ensimmäistä postausta tänne kirjoitan, kolkuttelee takaraivossani jo ajatus siitä, että joudun kuitenkin jossain vaiheessa syömään sanani. Katsotaan siis mihin tämä tie vie. Ei ressiä!

Siispä tervetuloa mukaan. Kiva jos kiinnostaa, kökömpi homma jos ei. Elämä on.

-Merkkari

Muuten, ken blogin nimeä ihmettelee, se on Audrey Hepburnin lempielokuvani (Suom. Rakastunut Pariisissa) nimi. Ehkä minulla on myös hassu naama.