Joskus vaan ei ole mitään tekemistä, niin kuin tuntui olevan minun toukokuussani. Sitten joskus sitä tekemistä tuntuu vain olevan aivan liikaa. Olen sellainen ihminen, että minulla ei ole joko-tai- hetkiä elämässäni. Joko on niin rentoa, että voisi vaan nukkua tai sitten pitää vetää tukka putkella paikasta toiseen. Jälkimmäinen tilanne kuvaa tämän hetkistä elämääni melko hyvin. Se on myös syy miksi en ole kirjoitellut tänne. Osasyy on myös se, että kameran akku on loppu, enkä ole saanut aikaiseksi ladata sitä. Hyvä syy.
Aloitin viime viikolla työt, elämäni ensimmäiset oikeat työt. Uutta asiaa on tullut niin paljon, että jopa ahdistaa ja kaiken lisäksi teatteriharkkoja on ollut enemmän kuin koskaan ja puistojumppaohjauksetkin käynnistyivät samaan syssyyn. Ainiin, sitten on vielä se kesäliiga salibandyjoukkueen kanssa. Viikonloput ovat saaneet elämässni aivan uuden merkityksen ja kahtena perjantaina olen lähtenyt töistä leveä hymy kasvoillani: JES! Viikonloppu! Vapaus! Ei sillä ettei myös työni antaisi hymyilemisen aihetta, antaahan se.
Heinäkuu tuo onneksi myös kaivattua vapaa-aikaa, mutta on se vaan todettava, olen ihminen joka ei osaa olla touhuamatta. Milloinhan sitä vaan oppisi säännöstelemään velvollisuuksien määrän sopivaksi? Ensi viikon jälkeen kuitenkin meinaan keretä myös alennusmyynteihin ja esitellä ostokseni ehkä täällä. Onhan sitä tullut tässä kesäkuunkin aikana tehtyä ostoksia, mutta en ole saanut aikaiseksi niistä täällä kertoa. En myöskään osaa ottaa mitään asukuvia ja erään tietyn henkilön pyytäminen kuvaushommiin tuntuu vähän vastenmieliseltä. Katsotaan josko keksin jonkin hyvän ratkaisun tähänkin. H&M tuo muuten lähiaikoina postissa kenkälähetyksen, jonka sisältöä on myös aikomus esitellä. Ostin myös mielettömän hyviä (siis minun mielestäni) ihonhoitotuotteita, joista seuraa myös oma juttunsa. :)
Ehkä ensi viikolla ystäväiseni, ehkä!
-M
PS. Ihan mieletöntä muuten, kun saa viikonloppuna lakata kynnet ja meikata ihan oikeasti! Hih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti